Helsingissä on Mäkelänrinteen urheilukampuksen lisäksi Pohjois-Haaga ja Brändö, mutta Espoossa vain kaksi Urheiluakatemian luokkaa Haukilahdessa ja Leppävaarassa ja lisäksi yhteistyökouluissa nk. urheilijastatus. Urhea mainostaa, että se ”yhdistää joustavan opiskelun ja urheilun tasapainon”. Tämä on käytännössä sanahelinää.
Ensinnäkin koulun sijainnilla on valtava merkitys. Jos harjoittelu tapahtuu Espoossa, on järjetöntä matkustaa edestakaisin Mäkelänrinteeseen. Tarvitsemme samanlaisen urheilukampuksen, missä tapahtuu harjoittelu,
opiskelu ja ruokailu. Mäkelänrinne tarjoaa lisäksi oheistoimintoina psyykkistä valmennusta, urheilulääkärin vastaanoton ja fysioterapian.
Toiseksi Espoon urheiluluokalla ei ole Mäkelänrinteen opintomahdollisuuksia. Haukilahdessa saa 15 ylimääräistä opintokurssia urheilusta, mutta pakollisia opintoja ei voi korvata kuten Mäkelänrinteessä jopa 23 kurssia. Myös lupaus joustavista lukujärjestyksistä on mahdoton, koska oppitunnit eivät jousta. Poissaolot tunneilta hoidetaan itsenäisesti, henkilökohtaista ohjausta ei ole ja pahimmillaan opettaja vaatii lisätehtäviä.
Kolmanneksi lukio pitää rakentaa urheilu edellä, opiskelu kakkosena. Tällöin päätreeni olisi aamupäivällä, jolloin kroppa ja mieli ovat levänneitä. Päätreeni on useilla 2-3h, joten koulu alkaisi lounaasta ja iltatreeni olisi
kevyempi. Näin säästytään useilta loukkaantumiskierteiltä, rasitusvammoilta ja krooniselta ylikunnolta. Tästä on erinomaisia esimerkkejä maailmalla.
Ns. drop-out ilmiö eli liikuntaharrastuksen lopettaminen yläkoulu- ja lukioiässä on Suomessa kansainvälisesti verrattuna poikkeuksellisen suurta (WHO). Vaikka kilpaurheilijat usein pääsevät huippusuorituksiin
molemmissa, alkaa kuormittuminen hiljalleen. Tähän liittyy myös kustannusten kasvaminen monelle kohtuuttomaksi, jolloin drop-out muuttuu throw-out ilmiöksi. Espoon on tuettava seuroja ja junioriurheilijoita paremmin.
On espoolaisilla urheiluluokilla hyvääkin; asiantuntijaluentoja, omia oheisharjoituksia ja liikunnanopettajat ovat inspiroivia. Mutta vielä ei olla aidosti urheilijalähtöisiä. Nuorelle kaadetaan hurja vastuu kahden prioriteetin yhdistämisestä itsenäisesti.
Päivi Puntila
Kuntavaaliehdokas, RKP
Entinen kilpaurheilija, luisteluvalmentaja ja kahden kilpaurheilijan äiti
