Kun jokin ”totuus” saa vallan, niin sitä on muiden vaikea kyseenalaistaa. Tämän ajan kaupunkirakentamisen trendinä on tiivis ylöspäin tornitaloina kohoava urbaanilähiö ja väite, että tämä on ilmastoystävällisempää kuin elintavoiltaan ekologinen pientaloalue. Ilmastoystävällisyys kuulostaa monen korvaan hyväksyttävämmältä syyltä kuin taustalla vaikuttava taloudellisen hyödyn maksimointi.
Muistatteko Viikin ekokylähankkeen 2000-luvun alusta? Silloin vielä ekokylistä haettiin kestävämpää vaihtoehtoa kaupungistumiselle, kunnes yhtäkkiä suurkaupungit olivatkin ympäristön kannalta toivottavampia. Media ja poliitikot ovat osanneet kääntää ajattelun ylösalaisin ja näin urbaaniudesta tulikin ekoa.
Urbaanista tuli yhtäkkiä ekoa
Mihin tämä äkkikäännös perustuu? Tutkija Pasi Toiviainen kirjoittaa YLE:n Tiede-osiossa miten tämä ”totuus” perustuu 90-luvun tutkimuksiin amerikkalaisten, eurooppalaisten ja aasialaisten metropolien tehokkuudesta. ”Uuden totuuden” perustana olevissa tutkimuksissa isossa roolissa on liikenteen tuottamat päästöt. Ja useissa amerikkalaisissa kaupungeissahan työpaikkaliikenne esikaupunkialueilta aiheuttaa valtavat päästöt.
Tutkimuksissa tehokkaimmiksi osoittautuivat Manhattan, Singapore ja Hong Kong. Kahdessa ensimmäisessä olen käynyt eikä ne kumpikaan nenään, korviin tai silmiin tunnu kovin ilmastoystävällisiltä… Korkeiden talojen keskellä ei ole viihtyisää kesähelteellä, vaikka olet tornitalojen ikuisten varjojen keskellä, eikä eteenpäin taivaltaminen oli mieluisaa tuulisella talvisäälläkään. Kun ilmasto lämpenee, nämä tiiviit urbaanialueet kuumenevat kuin kattilat liedellä. Sisätiloissa tarvitaan koneellista jäähdytystä, mikä lisää päästöjä. Plus on helppo ymmärtää miksi pandemiat leviävät kulovalkean tavoin tiiviissä kaupungissa.
Tekniikan tohtori ja arkkitehti Harri Hautajärven kirjoittamassa Hesarin Vieraskynässä muistuttaa, että tiivis ja tehokas kaupunkirakenne ei edellytä korkeaa rakentamista, ei edes kerrostaloja. Hän ottaa esimerkiksi Turun Port Arthur puutaloalueen, joka vastaa tehokkuudeltaan Runosmäen kerrostaloaluetta. Samoin Lontoossa tiheimmin asuttu kaupunginosa on Chelsea kaksi- ja kolmikerroksisine rivitaloineen. Helsingissä Puu-Käpylä ja Kumpula yhdistää maaseudun ja kaupungin, ja ne ovatkin himoittuja alueita puukerrostaloineen.
Myös Aalto-yliopisto julkaisi 5v sitten tutkimuksen, missä vertailtiin pientalo- ja kerrostaloalueiden päästöjä. Suomalaisella pedanttiudella tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että rakennetun ympäristön tiiviydellä ei oikeastaan ole merkitystä päästöihin. Tulokset hiljennettiin.
Kun tutkimuksen laskelmissa otetaan huomioon rakennusten energiankäyttö, liikenne ja infra, oli ”ainoa tilastollisesti merkittävä ero, että väljemmillä pientaloalueilla rakennusten energiansäästöön pitää panostaa”. Eli ratkaisevampaa on ekologinen elämäntapa ja julkisen liikenteen käyttö! Eikä tässä varmaan huomioitu rakennusmateriaalien kiertotaloutta, kerrostalokolossien vaatimia teräsperustuksia ja luonnollisten viheralueiden tuhoamista tai kuinka tornitalot vaativat enemmän hiilijalanjälkeä kasvattavia korjaus- ja huoltotöitä. Rakennusta käytettäessä energiankulutus on sitä isompi, mitä korkeampi talo on kyseessä.
Maalaisjärkikin sanoo, että monimuotoinen ekologinen pienkerrostalo- ja pientaloasuminen on luontoystävällistä. Valitettavasti nykyisin ei ole muotia luottaa maalaisjärkeen.
Tällä hetkellä Espoon rakentamisen ohjaus perustuu koviin arvoihin kuten luvut asukasmääristä (Espoo haluaa asuttaa pelkästään metron varteen 100 000 asukasta) ja tuotoista eli kuinka paljon kerätään rahaa maankäyttöluvista. Lisäksi toki maanomistajat haluavat maksimoida omat tuotot. Ongelmaksi tulee nuorten perheiden muuttoliike Espoosta kehyskuntiin, mistä löytyy väljempiä ja edullisempia asuntoja pihoineen ja lähiluonto alkaa kävelymatkan päässä. Korona-aika on osoittanut, että lyhyt etäisyys työpaikalle ei ole enää kannustin jäädä tai muuttaa Espooseen.
Nyt rakennettavat kolossit ovat tuskin seuraavan sukupolven ylpeys 30 vuoden kuluttua. Kun Espoota tuli kaupunki 1972, rakentui monimuotoiset, luonnonläheiset pientaloalueet kuten Olari, Tontunmäki, Haukilahti, Matinkylä, Viherlaakso, jne. Tapiolan puutarhakaupunki oli monien unelma. Täällä lapsuutensa kasvaneet nuoret haluavat tarjota saman omille lapsilleen. Se vaatii muuttamista pois Espoosta. Menetämme tulevaisuuden suuret veronmaksajat!
#päivitetäänespoo #päivitäpuolueesi #mikäontotuus #ekologinenelämäntapa
Tämä blogi perustuu alla mainittuihin artikkeleihin, jos vallitsevan totuuden kyseenalaistaminen kiinnostaa enemmän. Mielestäni näistä pitäisi keskustella enemmän julkisuudessa.
YLE:n Tiede-artikkeli, Pasi Toiviainen, tutkija, ekologinen rakentaminen ja arkkitehtuuri
Helsingin Sanomien Vieraskynä-artikkeli, Harri Hautajärvi, arkkitehti ja tekniikan tohtori
